Colm Tóibín: Nora Webster

Irlantilaisen Tóibínin romaanissa eletään 1960-luvun irlantilaisessa pikkukylässä. Nelikymppinen Nora Webster jää leskeksi, kun hänen miehensä Maurice sairastuu ja kuolee. Noralle jää neljä lasta, joista kaksi asuu vielä kotona, mutta ei juurikaan rahaa. Pärjätäkseen taloudellisesti Nora joutuu myymään kesäasuntonsa ja palaamaan pitkän kotiäitiysajan jälkeen takaisin työelämään. Vanha työpaikka ja sen nuiva työnantaja korpeavat Noraa ja muutenkin elämän täyttää jatkuva huoli toimeentulosta ja lasten pärjäämisestä. Silti Noran ajatuksia kuvaa ehkä paremmin hämmennys uuden tilanteen edessä kuin musertava suru.

Oli niin helppo sanoa: ’Otan osaa’ tai ’Otan osaa menetykseesi’. Kaikki käyttivät samoja lauseita, mutta vastaukseen ei ollut kaavaa. ’Niin.’ tai ’Kiitos’ kuulosti kylmältä, suorastaan ontolta. Ja siinä surunvalittelijat sitten seisoisivat häntä katselleen kunnes hän ei malttaisi odottaa että pääsisi pois heidän luotaan.”

Lasten, kotona asuvien Donalin ja Conorin sekä Dublinissa opiskelevien Fionan ja Ainen, lisäksi Noran elämässä on Mauricen sisaruksia ja hänen omat siskonsa, jotka omilla tavoillaan tukevat Noraa. Eräänlainen selviytymistarina Noran elämästä kuitenkin muotoutuu. Kun Nora joutuu ottamaan taloudellista vastuuta omasta ja lastensa elämästä, alkaa matka myös itsenäiseen naisen elämään. Nora huomaa pian, että itselliseen elämään kuuluu myös vapauksia. Hän esimerkiksi innostuu aloittamaan lauluharrastuksen kuorossa, mikä ei vielä Mauricen eläessä olisi tuntunut luontevalta.

Tóibínin tarinan ytimessä on Noran oma kasvutarina ja perhesuhteet, mutta myös politiikkaa sivutaan. Maurice on aikaan ollut poliittisesti aktiivinen ja samoilla jäljillä on myös toinen tyttäristä. 1960-luvun Irlannin poliittisessa todellisuudessa eletään Pohjois-Irlannin väkivaltaisuuksien varjossa ja seurataan televisiosta esimerkiksi Derryn mielenosoituksia ja niiden väkivaltaista tukahduttamista sekä Brittien suurlähetystön polttamista Dublinissa. Noran tytär on tapahtumien keskellä Dublinissa, mikä aiheuttaa huolta Norassa. Nora itse on omissa poliittisissa mielenilmaisuissaan varovainen, omaa linjaansa etsivä.

Tóibínin kerronta on varmaotteista ja rönsyilemätöntä. Noran matka omanlaiseensa elämään surun ja yllättävän poismenon jälkeen kuvataan ehkä yllätyksettömästi, mutta miellyttävän rauhallisesti. Omalla tavallaan kirja edustaa siis tuttua ja turvallista Keltaista kirjastoa.

Tällaista yksin eläminen siis on, hän ajatteli. Ei sellaista yksinäisyyttä, jota hän tähän asti oli kokenut, ei hetkiä jolloin Mauricen kuolema oli tuntunut kolarin kaltaisena shokkina koko ruumiissa, vaan ajelehtimista ihmismeressä ilman ankkuria, sitä että kaikki oli omituisen merkityksetöntä ja hämmentävää.”

Kirjasta löytyy kiinnostava yksityiskohta, joka viittaa myös kirjailijan aiempaan tuotantoon. Kirjailijan Brooklyn-kirja kertoi New Yorkiin lähtevästä Eilisistä – myös Nora Webster -kirjassa viitataan New Yorkiin lähteneeseen Eilisiin, vaikka muuten päähenkilöiden yhteyttä ei sen kummemmin avatakaan. Hauskalla tavalla voi kuitenkin kuvitella molemmat romaanit samaisten irlantilaiskylien henkilöiden tarinoiksi.

Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #39 (kirjassa kuunnellaan musiikkia).

Colm Tóibín: Nora Webster
Suom. Kaijamari Sivill
2016 (2014), Tammi
410s.
Kansi: Markko Taina / iStockphoto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s