Kalifornian Oaklandissa valmistellaan suurta Pohjois-Amerikan alkuperäiskansan, intiaanien juhlaa, powwow-kokoontumista. Kirjan päähenkilöiden tarinat kytkeytyvät tähän juhlaan monella tapaa, mutta juoniromaanin sijaan Orangen teos on pikemminkin raapaisu Pohjois-Amerikan alkuperäiskansan historialliseen sortoon ja syrjäytettyyn asemaan myös tänä päivänä.
Itse cheyenne- ja arapaho-intiaaniheimoihin kuuluva Tommy Orange tuo lukijan eteen maailman, jota ei ihan kovin usein pääse katsomaan, romaanin kaupunkilaisintiaaneista, alkuperäisväestön nykynuorista, joiden elämää varjostavat historian painolastina seuraava sorto ja kulttuurisen syrjinnän ja etnisen vainon myötä sen vaikutukset myös heidän mahdollisuuksiinsa nyky-yhteiskunnassa.
”Meillä ei ollut sukunimiä ennen kuin he tulivat. Kun he päättivät pitää meistä lukua, he antoivat meille sukunimet samalla tavoin kuin he antoivat meille nimeksi intiaani.”
Powwow-juhla on eräänlainen intiaaniheimojen karnevaali. Huumevelkojaan paikkailemaan pyrkivä nuorisojoukko saa päähänsä ryöstää juhlan käteiskassan. Tätä missiota kuvatessa sivutaan porukkaan kuuluvien nuorten miesten taustoja ja tarinoita, joissa riittää monenlaisia murheita. Moni nuorista on vieraantunut omasta intiaanitaustastaan, eikä sidettä yhteiseen kulttuurijuhlaan ole syntynyt. Monella tekoon ajaa tausta, jossa on väkivaltaa, alkoholisoituneita ja huumekoukussa olevia vanhempia ja rikollisuutta – monella tapaa heppoisia lähtökohtia normaalille elämälle.
Dene Oxendene puolestaan on tullut juhlaan haastattelemaan osallistujia ja dokumentoimaan heidän tarinoitaan, saamansa apurahan turvin. Hän osallistuu juhlaan myös menehtyneen enonsa kunniaksi. Jacquelin Red Feather puolestaan haluaa tehdä parannuksen raitistumisen myötä ja löytää hylkäämänsä perheen. Nuori Orvil taas osallistuu powwow-juhlan tanssiesitykseen.
Henkilöitä on paljon ja heidän tarinoitaan on välillä haastavaa erotella toisistaan, mutta kokonaisuutena Orangen tarinakudelma toimii. Se sisältää runsaasti viittauksia historialliseen rotusortoon ja alleviivaa sen vahingollisuutta ja vaikutuksia nykynuorten elämään.
Orangen romaani on kiinnostava yhdistelmä historiallista katsausta vähän romaanikirjallisuudessa tilaa saaneista ihmisistä ja kansoista sekä tiukasti lähelle leikkaavaa henkilökuvausta, syrjäytyneiden kaupunkilaisnuorten (jotka kantavat kulttuurisen syrjinnän taakkaa) moniongelmaisesta elämästä. Linkitys näiden kahden ulottuvuuden välillä on luonteva ja voimakas. Orange kuvaa näitä molempia ulottuvuuksia uskottavasti.
”Muut ovat määritelleet meidät ja meitä solvataan edelleen, vaikka historiamme ja kansojemme nykytilaa koskevat tosiasiat on helppo tarkistaa internetistä. Meillä on surullinen nujerretun intiaanin siluetti, ja temppelin rappusia vierivät päät ovat iskostuneet mieliimme, samoin Kevin Costner pelastamassa meidät, John Waynen kuudestilaukeava niittämässä meitä maahan, Iron Eyes Cody -niminen italialainen esittämässä meitä elokuvissa.”
Orangen kieli on yhtälailla ja yhtäaikaa historiansa tuntevaa ja akateemisen analyyttista pohdintaa ja kuin rap-lyriikan tapaan iskevää katuslangia. Kaikin puolin herättelevä esikoisromaani
Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #45 (palkittu esikoisteos).
Tommy Orange: Ei enää mitään
There, there
Suom. Jussi Korhonen
2020, Aula&co
329s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti, Shutterstock
Sivumerkkejä 