Margaret Atwood on läntisten utopioiden ja dystopioiden mestari. Atwoodin uusin romaani sijoittuu niin ikään tulevaisuuteen ja Amerikkaan. Sen päähenkilöinä on koditon pariskunta Stan ja Charmaine, jotka asuvat autossa ja yrittävät tulla toimeen Charmainen pienellä palkalla. Taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut ja kaduilla riehuu rikollisia.
Kun Stan ja Charmaine sitten eräänä päivänä kuulevat uudesta Positron-nimisestä kokeilusta, jossa ihmisiä kutsutaan asumaan Consilience-nimiseen lähiöön työpaikkaa ja mukavaa asuntoa vastaan, he päättävät tarttua tilaisuuteen, toiveena päästä kiinni valoisampaan tulevaisuuteen. Mitäpä heillä olisi hävittävää?
Yhteiskunnalliseen kokeiluun sisältyy kuitenkin yksi ehto: kaupungissa asutaan aina kuukausi kerrallaan. Jokatoinen kuukausi pariskunta joutuu siirtymään asumaan vankilaan ja heidän kotiinsa muuttaa toinen, tuntematon pariskunta.
Aluksi kaikki vaikuttaa menevän hyvin: Consiliencessä odottaa ihana uusi koti ja elämä alkaa kääntyä mallilleen. Pariskunta saa käsiinsä tukun posidollareita ja niillä kauan kaivattua ostovoimaa. Vankilakuukaudetkin menettelevät. Pian Stan ja Charmaine kuitenkin ajautubat omituiseen seksuaalissävytteiseen peliin parin kotia vuorokuukausittain asuttavan toisen pariskunnan, Maxin ja Jasminen, kanssa. Pian ollaan keskellä eriskummallisia juonittelujen maailmaa.
Consiliencen maailma on huikaisevan yliampuva sekoitus utopiaa ja dystopiaa. Se on markkinaliberalismin ja ylikaupallisen kapitalismin, yksilönvapauden ja vankeuden yhdistelmä, joka kaivaa ihmisistä raadollisimmat puolet esiin.
Atwoodin tyyli on samaan aikaan humoristista ja terävää. Positron-maailma on kuin pastissi muovisesta keskiluokkaisesta lähiöstä, jossa täydellisyyteen pyrkiminen johtaa lopulta vain onnettomuuteen. Atwoodin tarinan syvemmistä teemoista syntyy sekamelska, mutta hänen kumartelematon tyylinsä hurmaa jälleen.
Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #37 (kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle).
Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän
The heart goes last
Suom. Hilkka Pekkanen
2020, Otava
438s.
Kansi: David Mann, Getty Image
Sivumerkkejä 