Rosa Liksomin muutaman vuoden takaisen romaanin keskiössä on avioliitto, väkivaltainen sellainen, jossa eletään keskellä suuria historiallisia mullistuksia. Eletään aikaa, kun Suomi tasapainottelee Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välissä, kuohuvan Euroopan keskellä.
”Mie opin, että naisen pittää olla ahkera aina ittensä uhraamisseen asti sekä tottelevainen ja valmistautua huolela tulehvaan osaansa sotihlaitten äitinä. Että miehisseen olemukseen kuuluu sopiva määrä tyranniutta ja että miehen pittäää olla moraalisesti ylivoimanen naisseen nähen.”
Toisaalla seurataan vanhan everstin kanssa avioituvaa päähenkilöä, joka avioituu rakkaudesta, mutta jolle pian paljastuu aviomiehen kiivas luonne. Ensimmäiset kaksi viikkoa avioliitosta menevät hyvin, sitten alkaa väkivalta. Everstinna joutuu sietämään henkistä ja fyysistä väkivaltaa silti kykenemättä irtautumaan suhteesta. Taustalla jylläävät niin ikään väkivaltaiset voimat, fasismin ja natsismin noustessa paitsi Euroopassa laajemmin, myös Suomessa.
”Kerran mie kysyin Everstiltä, että miksi se kiuttaa minua ja suoranaisesti yrittää tappaa minut harva se kuukausi. Siihen sevastasi, että sitä ruoskii ketä rakastaa.”
Everstinna on jälleen kirjoitettu vahvalla murteella, meän kielellä, joka on Liksomin romaaneille ominaista ja luontevaa. Romaanin muoto on everstinnan yhden yön monologi ja toimii sellaisena erinomaisesti, vahvana ja intensiivisenä puheenvuorona, jota on ahdistavasta aiheestaan huolimatta kiehtovaa lukea.
Rosa Liksom: Everstinna
2017, Like
197s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 