Eletään 1970-luvun Ohiossa. Kiinalaisamerikkalainen, kolmilapsinen Leen perhe elää melko tavanomaista, keskiluokkaista lapsiperheen elämää. Vanhemmilla on kovia odotuksia perheen lapsille. Erityisesti Lydia-tytär voisi elämässään saavuttaa asioita, joita vanhemmat itse eivät taustansa vuoksi ole pystyneet saavuttamaan.
Sitten Lydia löytyy hukkuneena ja koko perhe särkyy. Mitä Lydialle oikein tapahtui ja olisiko tapahtunut voinut olla estettävissä? Näitä kysymyksiä Ng kuvaa romaanissaan, jonka poraavin katse on kuitenkin siirtolaisperheen elämässä: taustojen vaikutuksissa elämänkulkuihin, lasten ja vanhempien välisissä suhteissa, vanhempien lapsilleen ulottamissa toiveissa ja odotuksissa.
”Mistä tapahtumaketju alkoi? Äideistä ja isistä kuten kaikki muukin. Lydian äidistä ja isästä ja heidän äideistään ja isistään. Siitä, että kauan sitten Marilyn katosi ja James haki hänet kotiin. Siitä, että Marilyn yritti ennen kaikkea erottua joukosta, ja siitä, että James yritti ennen kaikkea sulautua joukkoon. Siitä, ettei kummallakaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta onnistua.”
Ng kuvaa tarkkanäköisesti ja hienovaraisesti erityisesti vanhempien ja lasten välisiä suhteita. Leen perheessä kolmesta lapsesta eniten vanhempien huomiota suodaan juuri Lydialle. Häneen kohdistuu paitsi odotuksia myös paineita toteuttaa vanhempien unelmia. Odotuksien kääntöpuolena on aina myös pettymykset.
Kun Lydia on alle 1-vuotias, hän yllättää äitinsä yhtäkkiä seisomalla tämän takana.
”Marilyn ei ajatellut sitä, ettei ollut nähnyt Lydian ensi askeleita, eikä myöskään sitä, että Lydiasta oli tullut iso tyttö. Hänen mielessään ei välähtänyt: Miksen minä nähnyt, miten sinä opit kävelemään? Sen sijaan hän ajatteli: Mitä muuta sinä olet salannut?”
Samanaikaisesti perheen kaksi muuta lasta jäävät varjoihin. Nath kamppailee varsinkin isältään saaman jatkuvan kritiikin kohteena. Hannah puolestaan tuntuu jäävän lähes täysin huomiotta. Lydian kuoleman hetkellä perhe ei pystykään tukeutumaan toisiinsa vaan viimeisimmätkin siteet tuntuvat purkautuvan perheenjäsenten välillä. Perheen sisällä on paljon kohtaamattomuutta, puhumattomuutta ja kyvyttömyyttä nähdä ja kuulla toisia.
”Keittokirjan teksti sumeni ja Lydia päätti, että jos äiti tulisi joskus kotiin ja kehottaisi häntä juomaan maitolasin tyhjäksi, hän tottelisi. Hän harjaisi hampaansa oma-aloitteisesti eikä enää itkisi, kun lääkäri antaisi hänelle rokotuksia. Hän rupeaisi nukkumaan heti kun äiti sammuttaisi valot. Hän ei tulisi enää ikinä sairaaksi. Hän tekisi kaiken, mit äiti käskisi. Kaiken, mitä äiti tahtoisi hänen tekevän.”
Perheen sisäisten suhteiden kuvaamisen lisäksi Ng kuvaa tarkasti myös siirtolaistaustaisen perheen elämää, elämää kahden kulttuurin välissä. Varsinkin perheen vanhemmat James ja Marilyn kokevat kuulumattomuutta amerikkalaisessa yhteiskunnassa ja kohtaavat paitsi suoraa rasismia myös paljon hienovaraisempaa ulossulkemista.
”James ei ollut koskaan tuntenut kuuluvansa Yhdysvaltoihin vaikka oli syntynyt Kaliforniassa eikä ollut milloinkaan edes käynyt missään toisessa maassa.”
Ng’n romaani kulkee juonellisesti rytmikkäästi ja rakentaa draaman kaartaan taidokkaasti. Siitä löytyy kaikki amerikkalaisen lukuromaanin parhaat puolet. Samaan aikaan se on kuitenkin astetta terävämpi tutkielma erään perheen sisäisestä dynamiikasta, toisten odotusten täyttämisen mahdottomuudesta ja mahdottomien vaatimisen tuhovoimasta.
Celeste Ng: Olisi jotain kerrottava
Everything I never told you
Suom. Sari Karhulahti
2020, Gummerus
285s.
Kansi: Adly Elewa / Julia Fullerton-Batten, Gallery Stock
Sivumerkkejä 