Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Ja minä sanoin, että tuollaisten ihmisten takia tämä maailma oli alkanut sairastaa. Se yskii taukoamatta, koska se on saanut häkämyrkytyksen tuosta saasteesta, jota suollat. Mitä jos sinä joutuisit hylkäämään perheesi ja todistamaan läheistesi kuoleman räjähdyksessä? Tai jos olisi niin epätoivoinen, että kääntyisit jumalan puoleen, vaikket uskoisikaan siihen? Niin sinä tekisit, älä yritäkään väittää muuta.”

Pajtim Statovcin esikoisteos Kissani Jugoslavia on kertomus kahden kulttuurin välistä, kahden sukupolven edustajan kokemuksista. Toisaalla ovat Kosovon albaanien mytologia, perinteet ja perhesiteet sekä pako sodan keskeltä. Toisaalla maahanmuuttajataustaisen nuoren opiskelijan elämä karussa ja ennakkoluuloisessa Suomessa, identiteettiään etsien.

Kirjan varsinaisia päähenkilöitä ovat äiti ja poika, Emine ja Bekim. Tarina alkaa Eminen nuoruudesta Kosovon maaseudulla, jossa hän elää nuorena albaaninaisena ympäristönsä odotusten paineessa. Hänet naitetaan Bajramille, joka on komea, mutta ilkeä. Jugoslavian levottomuuksien alettua Bajram lähtee perheensä kanssa rakentamaan uutta elämää ”hyvinvointivaltio”-Suomeen. Arki uudessa kotimaassa on kuitenkin raskasta ja pikkuhiljaa patriarkan valta ja itsetunto murenevat. Bajramin tarina kuvataan Eminen ja Bekimin kertoman kautta.

Huomasin, että opettaja odotti minulta yhä vastausta. Mitä olisin voinut sanoa? Että minun on vaikea sopuetua tänne ja että mieheni on vaikea käsitellä huoltaan Kosovon tapahtumista, että tilanne on vaikea koko perheelle? Mitä se olisi auttanut? Vaikka olisin sanonut, että minun kotimaassani on puhkeamassa sota, tunnen sen, tunnen sen niin selvästi että minua heikottaa ja että välillä unohdan sylkeä hammastahnan suustani kun olen harjannut hampaat, mitä hän olisi voinut tehdä?”

Elämä Suomessa avautuu vahvimmin Eminen ja Bajramin pojan, Bekimin tarinassa. Nuori opiskelija kohtaa ympäristön paineet ja turhautumiset maahanmuuttajataustaisena, omaa kansallista ja seksuaalistakin identiteettiään etsivänä nuorukaisena.

Olen eri mieltä, vastasin. Kaikkea voi pelätä. Kävelemistä tuulisella kadulla. Sitä, että liikennemerkki kaatuu pälle, esimerkiksi, että sen reuna viiltää kaulavaltimon. Silloin vuotaa kuiviin ja kuolee. […] Kissan mielestä pelot olivat turhia. Se ei tuntunut tajuavan, mitä kaikkea voisi sattua, jos vain ymmärtäisi pelätä.”

Bekimin tarinassa siivu on varattu eläinhahmoille. Hänen tarinansa rinnalla kulkee baarista mukaan löytynyt kissa ja hänen ostamansa boa-käärme. Kissa ja käärme arvatenkin symboloivat Bekimin kamppailuja identiettien ja niihin kohdistuvien ennakkoluulojen kanssa. Statovci ei kuitenkaan naulitse symboliikkaa liikaa vaan jättää paljon myös lukijan tulkinnan varaan.

Koska hän ymmärtäisi, etteivät loput ole tarinoissa yhtään niin kiinnostavia kuin alun yksityiskohdat, joissa raunioina olevan ihmisen ajelehtiminen elämänsä kivimurskassa käy ilmi esimerkiksi siitä, että tarinan päähenkilö kalastaa joka päivä vaikka hän ei syö kalaa, tai siitä että hän vie kumppaninsa syömään kalliiseen ravintolaan vaikka hänellä ei ole yhtään rahaa.”

Statovcin esikoinen sai ilmestyttyään rutkasti kehuja ja voitti jopa Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Suomalaisessa kirjallisuuskentässä ei toistaiseksi vielä ole nähty liiemmin maahanmuuttajataustaisia kirjailijoita, jotka kirjoittaisivat maahanmuuttajuuden kokemuksistaan Suomessa.

Statovci kuvaa kirjassaan ansiokkaasti elämää ja vaikeuksia, vihan ja pettymyksen tuntemuksia epäoikeudenmukaisessa tilanteessa, mutta Kissani Jugoslavia ei tyhjene maahanmuuttajateemaan. Se on taitavasti ja monimerkityksellisesti kirjoitettu kaunokirjallinen romaani, jonka teemat vaihtoehdottomuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta ja sosiaalisista kamppailuista ovat hyvinkin yleismaailmallisia.

Jokaisen ihmisen pitäisi vähintään kerran elämässään jäädä ilman vaihtoehtoja, niin minä ajattelen, koska silloin sitä luulee tulevansa hulluksi.”

On myös virkistävää lukea eläinmytologiasta ja symboliikkaa pursuavaa tarinaa, joka on samalla vahvasti todellisuudessa kiinni sen sijaan, että se kompastelisi liikaa magiikan maailmassa. Samanaikaisesti kirjailija ei väännä symboliikkaa rautalangasta vaan jättää paljon tilaa lukijan mielikuvitukselle. Se on erityisen rohkeaa esikoiskirjalta.

Osallistun kirjalla Helmet2017-lukuhaasteeseen #41 (kirjan kannessa on eläin).

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
2014, Otava
285s.
Kansi: Jaakko Ollikainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s