Joni Pyysalo: Alaska

Joni Pyysalo on ennen esikoisromaaniaan kirjoittanut runoja ja novelleja. Romaanissaan Pyysalo liikkuu niin ikään novellinkaltaisissa pienissä maailmoissa tai palasissa.

Alaska-kirjan kansikuva

Romaanin yksi päähenkilö on Vesta, pikkupaikkakunnalta kotoisin oleva nuori nainen, joka on kapinoinut vanhempiensa konservatiivisia odotuksia vastaan ja valinnut pornotähden uran. Nettipornon maailmassa rahanteko tuntuu helpolta, mutta menneisyys ja häilyvät muistot lapsuudesta eivät jätä Vestaa rauhaan. Salaisuudet palautuvat mieleen asteittain.

Dodo puolestaan on kirjailijan poika, joka niin ikään pyrkii pyristelemään sukujuuristaan irti. Hän päätyy perustamaan yrityksen. Rakkautta hän on tottunut hakemaan internetin deittipalveluista. Oudot oireet vievät Dodon lääkärin pakeille. Dodo ja Vesta tapaavat ja löytävät toisistaan lohtua ja rakkautta, jota vaille he omalla tavallaan ovat kumpikin jääneet.

Temaattisesti Pyysalon tarina on kiinni tässä ajassa, jossa sosiaalisen median perverssin ristiriitaiset vaatimukset ja itse pärjäämisen kulttuuri kukoistavat, mutta jossa pieni ihminen räpiköi hädissään mieli murusina. Iso teema kirjassa on myös rakkaus, ”rakkauskirja” onkin teoksen alaotsikko. Rakkaus ei ole tarinassa vain romanttista tai hellää rakkautta vaan myös repivää.

Perhesuhteet ja vanhemmuus ovat romaanissa riepoteltavina. Jotakin romaanin perhesuhdekuvasta kertoo se, että tarinan sekaan on ripoteltu pätkiä tanskalaisen dogma-elokuvantekijä Thomas Vinterbergin elokuvista.

Lyriikan ammattilaisena Pyysalo on kielellisesti taitava ja myös romaanimuoto taittuu hänen käsissään verbaaliseksi tykitykseksi. Kieli on välillä huikean hienoa, hauskaa ja nokkelaa.

Aurinko nousee puiston pohjoispuolisten toisen maailmansodan pommituksista selvinneiden kivitalokorttelien ylle. Dow Jones laskee, Dax oikuttelee, Omxh yrittää kiipeilyennätystä. Nikkei väsyy leikkimään ja lähtee kotiin. Shanghai Composite näkee painajaista Kiinan rahoituskuplan puhkeamisesta. Kuka lohduttaisi Nasdaqia?”

Mutta entäs tarina? Vestan ja Dodon kohtalotoveruus luo lämpimän suhteen keskushenkilöiden välille. Kielellisen hurmoksen jaloissa tarina jää kuitenkin välillä irtonaiseksi. Tarinat tarinan sisällä seuraavat toisiaan kuin pienet novellinpätkät, mutta eivät aivan asetu eheäksi kokonaisuudeksi. Isot teemat ja villit tapahtumakäänteet ikään kuin kääntyvät välillä tarinaa vastaan. Vestan ja Dodon matkassa jaksaakin ehkä heidän sympaattisen hukassa olevien, vahvojen persoonallisuuksiensa ansiosta, ei niinkään tarinan vetävyyden vuoksi.

Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #6 (kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella).

Joni Pyysalo: Alaska
2016, WSOY
259s.
Kansi: Jussi Karjalainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s