Viime vuosina kustantamot ovat syytäneet solkenaan kirjoja, joiden nimessä toistuu ”Auschwitzin–” . Niiden päähenkilöinä on löyhästi tai tiukemmin tositarinaan pohjautuen yleensä ollut joko keskitysleirin uhreja tai niillä työskennelleitä henkilöitä. Tällä kertaa huomio on kohdistettu todelliseen hahmoon, romanialaiseen Victor Capesiukseen, natsihallinnon kuuluisimman lääkärin Josef Mengelen työparinakin pidettyyn apteekkariin.
Posnerin laajaa tutkimusaineistoa populaaristi kertaavassa elämäntarinassa kerrotaan Capesiuksesta, joka toimi lääketehdas Bayerin myyntiedustajana liittyessään natsien SS-järjestään vuonna 1943. Sittemmin hän eteni natsihallinnon valtahierarkiassa Auschwitzin keskitysleirin pääapteekkariksi.
Siinä missä Mengele suoritti karmaisevia kaksoskokeitaan, Capesius toimitti ihmiskokeita varten lääkeannoksia. Sen lisäksi hän vastasi esimerkiksi kaasukammioiden myrkkyjen varastoinnista. Hän myös lähetti itse vankeja kuolemaan, osallistuen siis paitsi välillisesti myös hyvin konkreettisesti joukkomurhaan.
Posner kertaa Capesiuksen tietä maailman tunnetuimman keskitysleirin apteekkariksi ja pyrkii piirtämään esiin ihmisen hirmutekojen takaa. Kirjasta välittyy ristiriitainen hahmo, jota toiset hänet tunteneet kuvailevat jopa kiltteyden perikuvaksi. Samaan aikaan esiin piirtyy kuitenkin myös hyvin kylmä, laskelmoiva ja häikäilemätön hahmo. Kuvailevaa on, että Capesius varasti arvotavaroita murhattujen uhrien taskuista ja jopa kultapaikkoja näiden ruumiiden hampaista, turvatakseen sodanjälkeistä elämää itselleen ja perheelleen.
Holokaustin historiakertomuksissa muistutetaan usein, että hirmuteot olivat mahdollisia, koska niihin osallistui niin moni ”tavallinen ihminen”. Koska tavalliset työläiset ja ammatinharjoittajat asettuivat osaksi murhakoneistoa, valtavat mittasuhteet saavuttanut, järjestelmällinen, pitkäkestoinen joukkomurha oli mahdollista toteuttaa. Capesius oli yksi tällaisista ”tavallisista ammatinharjoittajista”, joskin millään muotoa olosuhteiden uhrina tai tilanteeseen ajautuneena häntä on vaikea Posnerin kuvauksen myötä pitää.
”Capesius ei kuitenkaan koskaan osoittanut minkäänlaista epäröintiä tai kiusaantuneisuutta kollegoidensa silmissä. Leirin muut farmaseutit suorastaan ihailivat Capesiusta, joka suoritti velvollisuutensa kylmänviileästi osoittamatta minkäänlaisia tunnontuskia, toisin kuin edeltäjänsä.”
Opportunistinen Capesius on epäilemättä tiennyt koko ajan mitä on tekemässä, ottanut asemastaan kaiken saatavissa olevan irti ja kylmänviileästi pettänyt niitäkin, jotka uskalsivat luottaa tuttuun apteekkariin. Posner on taltioinut kirjaansa myös silminnäkijäkuvauksia Capesiuksen kohdanneilta sekä niiltä, jotka tunsivat hänet ennen Auschwitzia.
Capesius joutui kuitenkin aikanaan myös pidätetyksi hirmuteoistaan ja Posner kuvaakin seikkaperäisesti myös tämän oikeudenkäyntejä. Niissä ei nähdä suinkaan katuvaista miestä vaan hän sepittää monenlaisia valheita ja selityksiä syytöksiin vastatakseen, eikä lopulta edes tyydy näyttelemään myötätuntoa uhreja kohtaan. Posner on hyödyntänyt kirjana materiaalina kuulustelupöytäkirjoja ja oikeudenkäyntiraportteja sanasta sanaan. Käy ilmi, että Capesiu esimerkiksi hymyili oikeudenkäynnissä.
Lyhyen vankilatuomion jälkeen Capesius päätyy jatkamaan apteekkarin työtään ja perustamaan apteekin lisäksi myös kauneushoitolan. Näin Capesiukselle käy, kuten suurimmalle osalle syytettyjen penkille päätyneistä natsirikolliisya: moni heistä oli viettänyt oikeudenkäynnin jälkeen normaalia elämää. Vasta vuosien päästä Capesius päätyy uudestaan oikeuden eteen, jolloin hän saa pidemmän tuomion.
Kirjallisilta ansioiltaan Auschwitzin apteekkari tarjoaa juuri sitä, mitä siltä odottaakin. Sujuvaa, helposti lähestyttävää historiatietoa populaarissa muodossa. Capesiuksen demonisointi on ilmeinen valinta, johon Posnerkin sortuu.
Posnerin kirjan selkeä päähenkilö on Capesius, mutta yksittäistä ratasta pyörittävää ihmistä, yksittäistä ammatinharjoittajaa kiinnostavampaa tarinassa on lääkeyhtiöiden rooli natsi-Saksan hirmutekojen mahdollistajana. Kirja tuo esille, miten yhden maailman tunnetuimmista lääketehtaista, Bayerin, emoyhtiö rahoittaa keskitysleirillä tehtäviä ihmiskokeita. Se valottaa, miten yritykset oallistuivat natsien hirmutekojen toteuttamiseen. Tästä näkökulmasta olisikin kiinnostavampaa lukea vielä enemmän, yksittäisten ”sankareiden” tai ”hirviöiden” elämäntarinoiden sijaan.
Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #17 (kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi).
Patricia Posner: Auschwitzin apteekkari – Victor Capesius, Mengelen proviisori
The Pharmacist of Auschwitz. The Untold story.
Suom. Niko Jääskeläinen
2019, Minerva
261s.
Kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy
Sivumerkkejä 