Moninaiset mahdolliset elämänkulut, ”entä jos… niin jos” -teema ei ole kirjallisuudelle millään tapaa vieras idea. Sattuman ja valintojen vaikutukset siihen, millaiseksi ihmisen elämä lopulta muotoutuu, on aihe, jota ovat hyödyntäneet monet kirjailijat. Ehkä kuuluisin viimeaikaisista on Paul Austerin muutaman vuoden takainen 4321-teos, joka hahmotteli päähenkilölleen lukuisia erilaisia kohtaloita, sattumien ja oikkujen kautta muotoutuvia.
Saksalaisen Jenny Erpenbeckin romaanissa ollaan samaan tapaan moninaisten mahdollisten kohtaloiden äärellä. Mukaan on – Austerinkin tapaan – hahmotettu noin satavuotinen siivu historiaa, joskin tällä kertaa luonnollisesti Euroopan maankamaralla.
1900-luvun alussa syntyy Galitsiaan, silloisen Itävalta-Unkarin alueelle, tyttövauva, jonka erilaisia mahdollisia kohtaloita käydään viidessä eri tarinassa läpi. Jokaiseen omaan lukuunsa on mahdutettu päähenkilön kuolema, joskin eri vaiheissa elämää. Väliin on ympätty myös intermezzoja, eräänlaisia välisoittoja. Lukijalle – tarinan kohtalosta riippuen – rakentuu kuva myllerrysten Eurooppaan syntyvästä juutalaisesta tytöstä, josta kasvaa aikuinen, kirjailija ja poliittinen aktivistikin.
Jos Austerin romaanissa päähenkilö ja yksilönvalinnat olivat keskiössä ja päähenkilön kohtaloa muokkavat vaiheet ehkä enemmän yksilöihin palautuvia sattumia, Erpenbeck korostaa ennen muuta ympäröivän maailman vaikutusta ihmisen mahdollisuuksiin. Historia poliittisine mullistuksineen ja sotineen on isossa roolissa tarinoiden rakentumisessa. Itävalta-Unkarin lisäksi kuljetaan mm. DDR:n, Saksan ja Neuvostoliiton poliittisessa historiassa.
”Nyt kun puheenvuorot sinkoilevat, me näemme toisemme melko tarkasti.”
Historian vallatessa tarinan pääosaa, päähenkilö ja ihmiset hänen ympärillään (suurin osa nimettömiä) jäävät taustalle. Ihminen on ikään kuin historian ja maailman tapahtumien pyörteissä vietävissä monien vaikuttamismahdollisuuksien ulottumattomissa. Toisaalta tarinassa ollaan vahvasti ihmisenä elämisen äärellä. Erpenbeckin henkilöhahmot ovat pääosin naisia, mikä tuo oman näkökulmansa myös historialliseen kerrontaan.
Lukukokemuksena teos on paikoitellen raskas, eikä monien nimettömien henkilöiden sekoittuminen toisiinsa auta asiaa. Toisaalta, parhaimmillaan Erpenbeck kirjoittaa kirkkaasti ja yllättävästi. Tarinan raskaus kääntyy loppujen lopuksi painavuudeksi.
Osallistun kirjalla Helmet 2022 -lukuhaasteeseen #36 (kirjassa seurataan usean sukupolven elämää).
Jenny Erpenbeck: Päivien loppu
Aller tage abend
Suom. Jukka-Pekka Pajunen
314s.
Kansi: Laura Lyytinen
Sivumerkkejä 