Lontoossa asuvan pakistanilaissyntyisen Kamila Shamsien romaanissa päähenkilöinä ovat sisarukset Isma, Aneeka ja Parvaiz. Kun sisarusten äiti kuolee, jää Isman tehtäväksi kasvattaa sisaruksiaan. Perheen isä on aikanaan syyllistynyt terrorismiin ja päätynyt Guantánamon pahamaineiselle vankileirille ja kuollut sinne.
Isma saa pian opiskeluviisumin Amerikkaan, mutta uusi tulevaisuus uudella mantereella sysää sisarusparven kuitenkin kohtalokkaiden tapahtumien kierteeseen. Amerikassa Isma tutustuu ja ihastuu Eamoniin, joka sattuu olemaan Britannian sisäministeri Kamaratin poika. Kamarat on muslimi, mutta ajaa tiukempia terrorismilakeja ja suhtautuu muslimitaustaisiin muutenkin rasistisemmin kuin moni eriuskontoinen kollegansa. Eamon ei kuitenkaan vastaa Isman tunteisiin, vaan ihastuu puolestaan Isman siskoon Aneekaan. Sisarusparven veli Parvaiz puolestaan houkutellaan terroristijärjestön jäseneksi ja hän päätyy Syyriaan konfliktialueelle. Loppujen lopuksi monisäikeisen draaman ainekset ovat kasassa.
Shamsien romaani pureutuu varsinkin muutama vuosi sitten vahvana virinneeseen keskusteluun terrorismista. Se pyrkii osoittamaan ihmiset ja inhimillisyydet terrorismin taustalla. Se tuntuu kritisoivan terrorismin varsin yksipuolista ja kasvotonta käsittelyä mediassa; uskontokunnan edustajien niputtamista yhteen, ennakkoluuloja ja rasismia, jotka kaikki näkyvät selvästi erityisesti terrorismista puhuttaessa.
”’Oletteko varma?’ toimittaja oli kysynyt. ’Tuntuu olevan yleinen mielipide – jonka eräs Britannian muslimiyhteisön jäsen toisti tässä samassa ohjelmassa juuri eilen – että te vihaatte muslimeja.’ ’Minä vihaan niitä muslimeja, jotka saavat ihmiset vihaamaan muslimeja’, hän oli vastannut hiljaa.”
Rasismi ja ennakkoluulot näkyvät monella tapaa toki myös esimerkiksi Isman kohtelussa, kun hän muuttaa Amerikkaan.
”Hän oli varonut pakkaamasta mukaan mitään, mikä antaisi aihetta huomautuksille tai kysymyksille – ei Koraania, ei perhevalokuvia, ei omaan tuktimusalaan liittyviä kirjoja – mutta siitä huolimatta naisvirkailija tarttui Isman joka ainoaan vaatekappaaleeseen ja tunnusteli niitä peukalon ja etusormen välissä, ei niinkään etsiäkseen salataskuja kuin arvioidakseen kankaan laatua. Lopulta hän päätyi korkealuokkaiseen untuvatakkiin, jonka Isma oli tullessaan ripustanut tuolin selkänojalle, ja nosti sen nähtäväksi kaksin käsin, pidellen kiinni takin olkapäistä. ’Tämä ei ole teidän, hän sanoi, ja Isma oli varma ettei virkailija tarkoittanut koska se on ainakin kaksi numeroa liian iso vaan koska se on liian tyylikäs sinunlaisellesi ihmiselle.”
Shamsien romaanin teemat ovat haudanvakavia ja järkyttäviäkin, mutta hänen kerrontatapansa on kepeähkö, paikoin jopa banaalin humoristinen. Hyvä esimerkki tästä on, että Parvaiz päätyy äärijärjestössä korjailemaan teloitusvideoiden ääniefktejä. Sisarusten sananvaihdossa on myös paljon huumoria. Shamsien romaanissa vakava ja terävä yhteiskunnallinen kritiikki tuntuu törmäävän ihmisten kepeähköihin kömpelyyksiin ja inhimillisyyksiin.
Kertomuksessa jokainen päähenkilö pääsee kertomaan oman versionsa tarinasta, joten äänenpainot ja kerrontatyylit vaihtelevat kiinnostavasti – sekin ehkä tehokeino alleviivaamaan, että kaikille – myös terrorismista kertoville – tarinoille ja tapahtumille löytyy usein monta näkökulmaa ja ääntä.
Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa
Home fire
Suom. Kristiina Drews
2017, Gummerus
300s.
Kansi: Jenni Noponen / Shutterstock
Sivumerkkejä 