Vuokko ja Eino ovat Lapissa asuva pariskunta, joka tulee tyttärensä Lotan luokse Helsinkiin hoitamaan lapsia siksi aikaa, kun tämä lähtee puolisonsa Rikun kanssa parisuhdelomalle. Tai siltä ainakin vaikuttaa ensinäkemältä. Pian käy ilmi, että Lotta ja tämän mies ovat päätyneet lomalennoilleen eri kohteisiin. Idylliseltä vaikuttavan perhe-elämän kulisseissa kuohuu ja tätä nykyaikuisten rimpuilua ruuhkavuosien keskellä päästään peilaamaan rauhallisempaa elämää elävien Vuokon ja Einon silmien kautta.
”Minun Pikku-Lottani. Omissa oloissaan viihtyvästä, mielikuvitusolennoille puhuvasta tytöstä kuoruiutui suorittajaluonne. Enkä minä osaa sanoa, missä vaiheessa niin kävi, mutta yhtäkkiä oli kuin Lotan elämästä olisi tuosta vain nipistetty kaikki huolettomuus.”
Kertojina tarinassa toimivat Vuokko ja Eino sekä Lotta. Mukana kulkevat myös lapset Aatos ja Alma. Kuilu tyttären ja tämän perheen helsinkiläiselämän ja pohjoisen kotikaupungin hitaamman elämän välillä on syvä, mutta Vuokko ja Eino tekevät parhaansa auttaakseen tytärtään sen kummemmin tämän valintoja kyseenalaistamatta.
Tarinaa kehystää koronapandemian aika ja päähenkilöillä on monenlaisia kokemuksia menetyksestä ja elämän lyhyydestä. Eino on menettänyt isänsä sodassa. Vuokko on puolestaan sairastanut syövän. Nämä synkät teemat taustoittavat tarinaa. Tarina pursuilee surun ja pelkojen lisäksi myös paljon toivoa, kuten kirjan nimikin vihjaa. Arkinen kuvaus ja elämänpohdinta luo kontrastia isojen asioiden rinnalle.
Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa
2022, Atena
256s.
Kansi: Anna Makkonen
Sivumerkkejä 