Ian McEwan on mielestäni yksi kiinnostavimmista mutta myös omien lukukokemusten mukaan epätasaisimmista kirjailijoista. Toiset hänen kirjoistaan ovat herättäneet minussa paljon ihastusta ja vieneet mukanaan (Lauantai, Polte, Rannalla, Sovitus). Toiset taas tuntuvat kovin epätasaisilta ja hämmentäviltä, ja huomaan usein jääväni raapimaan päätä niiden jälkeen: mistä tässä oikein oli kyse (Mustat koirat, Makeannälkä, Ajan lapsi)? Lapsen oikeus sijoittuu jonnekin näiden välimaastoon.
Pääosassa on perheoikeuden tuomari Fiona Maye. Tarinan alussa Fionan aviomies Jack ilmoittaa aloittavansa suhteen nuoremman naisen kanssa, koska on sitä mieltä ettei Fiona enää täytä aviollisia ”velvollisuuksiaan”. Fiona yrittää sulattaa tietoa mutta pian huomion vie uusi oikeustapaus. Koko elämänsä perheoikeudelle ja lasten oikeuksien puolustamiselle uhrannut Fiona saa uransa kiinnostavimman tapauksen hoitaakseen.
”Hän uskoi tuovansa kohtuullisuutta toivottomiin tilanteisiin. Ylimalkaankin hän uskoi perhelainsäädännön periaatteisiin. Valoisimpina hetkinään hän piti merkittävää edistysaskeleena sivistyksen polulla sitä, että lapsen tarpeet nostettiin lainsäädännössä vanhempien tarpeiden edelle.”
Adam Henry on nuori Jehovan todistaja, joka on vakavasti sairas. Adam on kieltäytynyt sekä omasta että perheensä tahdosta ja uskoonsa vedoten verensiirrosta, joka pelastaisi hänen henkensä. Onko alaikäisellä oikeus päättää elämänsä, vaikka parannuskeino olisi olemassa? Onko päätös kieltäytyä hoidosta todella Adamin oma vai vanhempien painostama? Tapaus päätyy Fionan pöydälle ratkaistavaksi.
Fiona heittäytyy tapauksen vietäväksi ja samalla yksityiselämässä meneillään oleva draama haalenee taustalle. Keskiöön nousee Fionan hiljalleen kehittyvä suhde Adamiin. Koko elämänsä lasten oikeuksien puolustamiselle uhrannut Fiona joutuu myös kyseenalaistamaan omia näkemyksiään.
Pidän McEwanin tavasta tarttua aina uusiin aiheisiin. Hän on loistava kuvaamaan sattuman ja yllättävien tapahtumien vaikutuksia ”tavallisten ihmisten elämään” tai hienovaraisten väärinymmärrysten dramaattisia seurauksia ihmisille. Lapsen oikeus tarttuu kiinnostavaan aiheeseen lasten ja perheiden oikeuksista, mutta aiheen käsittely jää pintapuoliseksi. Alun avioliittodraama antaisi herkullista materiaalia tarinalle, mutta se jää lähes täysin taka-alalle tarinan edetessä ja siksi tuntuu hieman irralliselta osaselta kokonaisuudessa.
Kerronnallisesti tarinan loppu on oudon melodramaattinen – ja jälleen huomaan hieman raapivani päätäni.
Osallistun kirjalla Helmet2017-lukuhaasteeseen #20 (kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö).
Ian McEwan: Lapsen oikeus
The Children Act
Suom. Juhani Lindholm
2014, Otava
216s.
Kansi: Corbis
Sivumerkkejä 