James Joyce: Odysseus

James Joycen klassikkoteos Odysseus on sanalla sanoen vaikea bloggauskohde, sillä se väistelee lähes kaikkia luonnehdintoja ja genrerajauksia, eikä kertakaikkiaan suostu asettumaan mihinkään ennaltamääriteltyihin raameihin. Hyvä niin.

Joyce_Odysseus

Kirja kertoo yhdestä päivästä kesäkuussa vuonna 1904 erään irlantilaisen mainostenmyyjän, Leopold Bloomin elämässä. Kirjassa on liuta sivuhenkilöitä, mutta pääosa tarinasta kiertyy Leopoldin ja tämän vaimon Mollyn sekä Bloomin ystävän, köyhän kirjailijan Stephen Dedaluksen ympärille. Oikeastaan tämän enempää juonesta on hankala kertoa, niin poukkoilevia, toisaalta mitäänsanomattomia, toisaalta kaikenkattavia tapahtumia päähenkilöiden elämästä saadaan romaanin myötä seurata. Tapahtumapaikka Irlanti on myös vahvasti läsnä tarinassa.

Teos on paikoitellen tajunnanvirtaa, pompahtelevaa dialogia ja eri kertojien ja kirjallisuudenlajien ilakoivaa soittoa. Paikoitellen kerronta soljuu hyvinkin perinteisesti Leopoldin arjen kuvauksessa, mutta äkkiä taas hypähdetään yllättävään ajatuspyörteeseen ja päähenkilön pään sisälle. Loppua kohden tahti vain kiihtyy. Tekstityylit vaihtelevat sanomalehtiteksteistä järjettömän pitkiin virkkeisiin ja kaikkeen sen väliltä. Jokainen luku on omannäköisensä tyylillisesti. Viittauksia kirjallisuuden eri lajeihin ja tyylisuuntiin pursuilee sieltä täältä.

Hän meni vitkastellen Brown Thomasin silkkikaupan ikkunoiden ohi. Ryöppyinä nauhoja. Ohutta Kiinan silkkiä. Kumolleen asetetun maljakon suusta valui verenkarvaisen popliinin virta: kimmeltävää verta. Hugenotit toivat sen tänne. La causa è santa! Tara tara. Mahtava kuoro se. Tara. Pestävä sadevedessä. Meyerbeer. Tara: bom bom bom.”

Odysseusta on pidetty mahdottomana käännettävänä. Alkuperäisteosta lukematta on mahdotonta arvioida, kuinka osuvasti Pentti Saarikoski on aikanaan teoksen suomentanut, mutta selvää on, että Saarikoski luo käännöksestä ihan omanlaisensa romaanin. Verbaalista iloittelua se ainakin on. Sittemmin Odysseuksesta on ilmestynyt myös toinen käännös, jota olisikin hauska verrata Saarikosken versioon.

Kirja on toisaalta todella sekava ja siten uuvuttavakin mutta samanaikaisesti loputtoman kiehtova. Teos haastaa – tai haastoi jo aikanaan – kerrontaa, jossa kirjailijan tarkoin hallitsemalle ja rajaamalle päähenkilölle tapahtuu ”hallittuja asioita”. Odysseuksessa päähenkilön päivä on täynnä (ainakin näennäisen) odottamattomia tapahtumia ja ajatuksia, eikä koko päähenkilö tunnu aina olevan kirjoittajansa hallinnassa. Se on yllättävää ja virkistävää.

Vedä määriteknien tikarit huotrasta. Hevosuus on jokahevosen quidditeetti. Tendenssin virtoja ja aioneja he palvovat. Jumala: melu kadulla: hyvin peripateettista. Avaruus: mikä jumalauta on pakko nähdä.”

Osallistun kirjalla Helmet2017-lukuhaasteeseen #19 (yhdenpäivänromaani).

James Joyce: Odysseus
Ulysses
Suom. Pentti Saarikoski
1964 (1922), Tamm
722s.
Kansi: Martti Mykkänen

Yksi kommentti artikkeliin ”James Joyce: Odysseus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s