Italo Calvino: Paroni puussa

Italo Calvino on fantasiakirjallisuuden uranuurtajia. Niin täynnä magiaa hänen tarinansa ovat, usein vahvan poliittisen sanoman rinnalla.

Paroni puussa on juuri tällainen tarina. Tapahumat käynnistyvät eräänä päivänä vuonna 1767, kun nuori Cosimo, paroni di Rondón, poika, tuleva paroni hänkin, ei halua syödä vanhempiensa patistuksesta huolimatta etanoita. Tästä seuranneen sanailun myötä Cosimo pakenee puhuun, eikä suostu tulemaan sieltä alas – ikinä. Puuhun ja sitä ympäröivään kasvillisuuteen Cosimo perustaa kokonaisen yhdyskunnan, aina riippuvia kirjastoja myöten. Puumaailmaansa Cosimo jää, elämään omannäköistään elämää, jääräpäisesti, vaikka perhe yrittääkin kaikin keinoin houkutella takaisin alas maan pinnalle.

Hänen maailmansa oli nyt toinen, rakennettu ahtaista ja mutkikkaista tyhjän yli kaartuvista silloista, solmuista ja suomuista ja rypyistä jotka tekevät kuoren karheaksi, valoista joiden vihreys vaihtuu sen mukaan onko lehtien telttakatos tiheämpi vai harvempi, lehdet värisivät kun tuuli vain henkäisikin ruotiin, toiset lehdet huojuivat kuin purjeet kun puu taipui. Ja meidän maailmamme oli litteä, meidän muotomme vääristyneet, emmekä me varmasti ymmärtäneet mitään siitä, minkä hän yläilmoissa tiesi, hän joka vietti yöt kuunnellen miten puu puristaa solukoistaan renkaita jotka rungon sisään merkitsevät vuosia, miten home levittää tahransa pohjatuuleen, miten pesissään nukkuvat linnut värähtävät ja pistävät päänsä siihen missä siiven untuva on pehmoisin, miten toukka herää, miten lepinkäisen muna avautuu.”

Tarina kerrotaan Cosimon veljen näkökulmasta. Hän toisaalta suree veljensä ”menetystä” yläilmoihin, toisaalta ihailee hänen päättäväisyyttään ja periaatteissa pysymistä. Satumainen tarina itsepäisestä lapsesta rinnastuukin nopeasti maailmankatsomusten ja ideologioiden ravisuttelijaksi. Itsepäisestä päätöksestään huolimatta Cosimo ei ole mikään piruileva kakara, vaan vahvasti periaatteidensa ja aatteensa takana seisova nuorukainen – tai sellaiseksi hän ainakin kasvaa pikkuhiljaa – joka kohtaa monenlaisia seikkailuja puuelämässään.

Inhimillinen työ oli aina kiinnostanut Cosimoa, mutta tähän mennessä hänen elämänsi muissa, hänen liikkeensä ja metsästysretkensä olivat olleet vastauksia erillisiin ja perustelemattomiin ärsykkeisiin, kuin hän olisi ollut lintu. Mutta nyt hänet valtasi tarve olla jollakin lailla hyödyksi lähimmäisilleen.”

Paroni puussa on Calvinon satumaisten ihmeellisyyksien ystäville taattua Calvino-laatua. Häntä aiemmin lukemattomille se voi tarjota yllättäviä näkökulmia omaan maailmankatsomukseen tai ihan arkisiinkin aatoksiin. Suositeltavaa!

Osallistun tällä kirjalla Helmet 2017 -lukuhaasteeseen #31 (fantasiakirja).

Italo Calvino: Paroni puussa
Il barone rambante
Suom. Pentti Saarikoski
1957/1981, Tammi
Kansi: Martti Mykkänen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s