Tua Harno: Oranssi maa

Tua Harnon romaanin miljöö on suomalaisittain epätavallinen. Hänen tarinansa nimittäin sijoittuu Australiaan, erääseen Kalgoorlie-nimiseen kaivoskaupunkiin. Kylä on täynnä miehiä ja siellä asustaa vain muutama nainen. Nimitys oranssille maalle tulee kuitenkin enemmän australialaisesta autiomaasta, joka on täynnä punaisenruskeaa hiekkaa. ”’Meidän täytyy pystyä työskentelemään yhdessä, nainen toisti yhtiön tasa-arvomantran. Hän jatkoi, että koulutus annettiin pääasiassa miehille. Heitä …

Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua

Adi on Tansaniassa 1980-luvulla elävä tyttö. Adi asuu perheensä kanssa, johon kuuluu ankara isä, sisaruksia ja alistettu äiti. Kun Adi on 6-vuotias, hän saa siskon, Main, joka kuitenkin sairastuu. Isomummunsa mukaan nimetty tyttö on kirottu, tunnutaan uskovan. Pieni Adi-tyttö tekee kaikkensa karkoittaakseen pahat henget siskonsa kimpusta. Paha, vaan ei henki, on ainakin alakerrassa asuva mies, …

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset

Lasten näkökulma ja lapsuuden kuvaus eivät ole vieraita teemoja tanskalaisen kirjallisuuden klassikkokirjailijalle, Peter Høegille. Norsunhoitajien lapsissa näkökulma on erityisesti 14-vuotiaan Peterin ja tämän isosiskon, Tilten. Finøn pappispariskunnan lapset jäävät oman onnensa nojaan, kun heidän vanhempansa eräänä päivänä katoavat. Aluksi vaikuttaa siltä, että he ovat vain lähteneet lomalle, mutta asiat eivät kuitenkaan ehkä olekaan aivan sitä …

Pauliina Rauhala: Synninkantajat

Pauliina Rauhala kirjoittaa jo toistamiseen lestadiolaisliikkeestä. Esikoinen Taivaslaulu oli kauniisti mutta todentuntuisesti kerrottu kuvaus kasvamisesta lestadiolaisliikkeen paineissa. Synninkantajat ammentaa samasta aiheesta, mutta on muutoin itsenäinen teos. Teos sijoittuu pieneen lestadiolaiskylään jossain päin Pohjois-Pohjanmaata. Tarinaa kerrotaan pääosin neljän henkilön kautta. Taisto on lestadiolaisliikkeen johtohahmoja. Hän pyrkii pitämään liikkeen voimalinjoja kasassa, paasaa muille liikkeen ja hengellisyyden merkityksestä …

Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli

Carlos Ruiz Zafón ponkaisi kirjallisuuden ystävien tietoisuuteen viimeistään 2000-luvun alun Tuulen varjo -romaanillaan. Enkelipeli on tavallaan jatkoa ensimmäiselle osalle, mutta toimii myös yksittäisenä teoksena – takakannen tekstin perusteella se onkin Tuulen varjon ”paha sisarpuoli”. Yhteistä näille molemmille teoksille on ainakin unohdettujen kirjojen hautausmaa, joka esiintyy molemmissa. ”’Jotkut haluavat uskoa, että kirja valitsee lukijansa… kohtalo niin …

Alexander McCall Smith: Kahvia komeille miehille

Ehdin vasta arvioimaan tuoreemman Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -kirjasarjan 16.osan, Nainen joka käveli auringossa, jokin aika sitten. Nostin myös esille joitakin ongelmia, joita itselleni kirjoista välittyy. Totesin kuitenkin jo tuolloin, että jokin näissä botswanalaisen, Naisten etsivätoimisto nro 1:n elämää kuvaavissa kirjoissa jaksaa kiehtoa aina vaan. Kahvia komeille miehille on sarjan 15. osa eikä …

Chigozie Obioma: Kalamiehet

Kalamiehet sai minut tarttumaan itseensä pitkälti houkuttelevan kansikuvan takia. Toki myös kiinnostus moderniin afrikkalaiseen kirjallisuuteen oli osasyynä. Teos sijoittuu Nigeriaan ja kertoo erään perheen traagisen tarinan. Perheen keskiössä on neljä veljestä, Ben, Obembe, Boja ja Ikenna, joiden isä lähtee töihin toiselle paikkakunnalle. Pojat saavat tämän myötä hieman lisää vapautta ja käyttävät sitä kalastaakseen vaarallisella joella, …

Yasmina Khadra: Osattomien olympos

Millaista on elämä kaupungin laidalla, syrjässä yhteiskunnasta, kaatopaikalla? Yasmina Khadran kirja seuraa yhteiskunnan ulkopuolelle jätettyjen, alkoholistien, syrjäytyneiden, köyhien yhteisön elämää kaatopaikalla, nimeltämainitsemattomassa maassa. Kaatopaikan yhteisössä vallitsee omanlaisensa järjestys, vaikka vapaina sen asukkaat itsensä siellä näkevätkin. Juniori on nuori ja hieman yksinkertainen. Hänet ottaa siipiensä suojaan silmpuoli Ach. Eräänä päivänä yhteisöön saapuu muukalainen, Ben Adam, joka …

Witi Ihimaera: Valasratsastaja

Oseanialaisen kirjailijan löytäminen lukuhaastetta varten – varsinkin jos listan ulkopuolelle jättää Australian – ei ollut aivan helpoimmasta päästä. Jonkin verran toki oseanialaisia kirjailijoita on käännetty, mutta ainakaan itselleni nimet eivät olleet kovin tuttuja entuudestaan. Uusiseelantilaisen Witi Ihimaeran Valasratsastaja on kohtuullisen tunnettu, erityisesti koska kirjasta on tehty myös elokuva. Romaani on kuvaus uusiseelantilaisesta nuoresta tytöstä ja …

Jonathan Franzen: Purity

Olen suurten (pohjois-)amerikkalaisten kertomusten ystävä. Jontahan Franzen on ehkä tällaisten kertomusten isä, tai ainakin setä. Purity kuvaa melko tavanomaista nuorta naista, Purity Tyleria, jota kutsutaan Pipiksi. Neuroottisen yksinhuoltajaäidin ainokainen, parikymppinen Pip asuu kommuunissa vallatussa talossa Kaliforniassa. Pip on elämänsä taitekohdassa etsimässä itseään ja mielekästä tekemistä elämälleen. Sitten hän tapaa saksalaisen Annagretin, joka houkuttelee hänet mukaan …